tiistai 7. heinäkuuta 2015

Lehtimyyjät

Mulle soitti tässä yks päivä lehtimyyjä. Toisin kuin monet muut, minä vastaan jokaiselle tuntemattomalle numerolle ja hoidan puhelun ystävällisesti pois päiväjärjestyksestä - en sitten tiedä onko se ystävällisyyttä vai tyhmyyttä.

Kerran vastasin lehtimyyjälle, etten kerkeä puhumaan, koska olen töissä. Tämä tiuskaisee takaisin: "No niin olen minäkin."

Kerran sorruin valehtemaan, että olen vielä alaikäinen. Luurin toisessa päässä alkaa huutonauru ja myyjä ilmoittaa näkevänsä rekisteristä syntymäaikani...

Kerran jäin säälistä juttelemaan kymmeneksi minuutiksi ja kyselin mukakiinostuneena lehden tilaajaeduista. Kun en sitten ollutkaan ostamassa mitään, sain lehtimyyjän turhautumaan ja avautumaan minulle siitä, kuinka olen tuhlannut hänen kallisarvoista työaikaansa.

Silti, kaikista kiusallisista puheilusta huolimatta vastaan jokaikinen kerta, kun puhelin pirahtaa. Ja vaikka lehtipirkko lukisikin myyntipuheensa paperilta (ja antaa sen kuulua oikein selvästi), saatte kyllä kaikki sympatiapisteeni. Pitää olla kovahermoinen kaveri, jotta pää kestää tuollasita duunia. Vieläpä hyvällä tulostavoitteella.

Mutta se lehtimyyjä, joka minulle soitti paripäivää sitten, oli oikein ystävällinen neiti. Yritti ensin kaupata Annaa ja Me naisia, mutta totesin olevani ehkä vähän liian nuorehko lehden lukijakuntaan. No mutta sitten tulikin tarjous Cosmopolitanista. Puolivuotta kahellakympillä. Ja tilaajalahjaksi Lumenen meikkejä tai hajuvesi tai kaksi ilmaisnumeroa.

En kyllä tiennyt, olenko niin kiinnostunut horoskoopeista, miespaneeleista ja seksivinkeistä...

Sitten myyjä kysyi, haluanko olla yksi itsevarmoista ja rohkeista Cosmonaisista, jotka tietävät, mitä elämältään haluavat.

No totta helvetissä minä haluan olla itsevarma ja rohkea. Ja nainen. Ja vielä ois ihan kiva tietää, mitä tällä omalla elämällään haluaa tehdä... Joten eihän se cosmo-liite kovin paha lisä ole.

"Pistä tulemaan", sanoin. Ja nyt olen Cosmopolitanin tilaaja.

Näin jälkikäteen koen oloni ehkä hieman ylipuhutuksi (ystävien mielestä olen hauska ja äidin mielestä universumin suurin mainonnan uhri). Silti tunne itseni voittajaksi, ainakin rahan kannalta!

Joten kaikki onnettomat lehtimyyjät, täällä yks varma myyntikohde, jos viime kuun provikka jäi pieneksi. Mutta sähkömyyjät älkää soittako, sillä mulla ei oo omaa kiinteistöä.

4 kommenttia:

  1. wau, tosi mielenkiintoinen tää postaus! :) kiva, kun oli kirjoitettu silleen mielenkiintoisesti, että jaksoi lukea loppuun eikä vain valittettu kuinka lehtimyyjät ovat kamalia.. itse kuulun kyllä niihin tyyppeihin, jotka eivät yleensä vastaa tuntemattomiin numeroihin.. :D viime aikoina kyllä hieman "parantanut" tapaani ja vastaillut niihin tuntemattomiin numeroihinkin, kun töitä on hakenut :D hieno kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo määkään en aikaisemmin vastannut mihinkään tuntemattomaan numeroon, mut jostain syystä nyt oon vähän reipastunut ton asian suhteen: kyllähän mulla riittää pari minuuttia rupatella kaikkien kanssa :D kiitos palautteesta!

      Poista
  2. Haha sun kirjoitustyyli on ihan huippu, jää koukkuun! :D

    Ja ihana asenne sulla tossa kaikille vastaamisessa. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi! Jäähän lueskeleen seuraaviakin postauksia :)

      Poista